Lähde matkalle, ota mukaasi kaikki, mitä tarvitset, ja yövy siellä, missä haluat – asuntoautolla voit tutustua Konstanzin ja Lindaun väliseen seutuun mitä parhaiten. Järven rantaseutua pitkin ajellessa törmää lumoaviin maisemiin, suurenmoisiin viinitiloihin ja ihastuttavaan runoilijattareen.
Teksti: Alexander Jürgs
Hipsimme niityn poikki vielä puoliunisina, vanhan polkuveneen ja tulipaikan ohi alas rannalle. Aurinko on juuri noussut, ja se heittää kultaisia säteitään veteen. Sumu roikkuu järven yllä, kirkonkellot soivat, pari lintua laulaa mukana. Vastapäätämme näkyvä Mainaun kukkaissaari on vielä hyvin rauhallinen. Kävijöiden virtaan on vielä aikaa. Kastelen varpaat varovasti veteen. Melko kylmää vettä tässä järvessä. Mutta päiväkin on vasta alkamassa.
Litzelstettenin leirintäpaikka, joka on hieman yli viisi kilometriä Konstanzin kaupungin keskustasta, vaikuttaa hyvällä tavalla ajastaan jääneeltä. Niitty, kioski, ranta, ei muuta. Ei pomppulinnaa, ei viihdykkeitä, mutta sitä vastoin paljon charmanttia ajan patinaa. Minä ja vaimoni haluamme tutustua Bodenseehen asuntoautolla pidennetyn viikonlopun ajan. Olin viimeksi lähes neljäkymmentä vuotta sitten asuntoautolla liikkeellä. Silloin olin vielä peruskouluikäinen. Ja sen maan nimi, jonka rannikkoa pitkin ajoimme, oli nimeltään Jugoslavia.
Muistan sen matkan suurena seikkailuna. Aamuisin emme koskaan tienneet, minne illalla päädymme. Emme yöpyneet pelkästään leirintäalueilla, vaan myös kylissä tai maatalojen pihamailla. Jäimme muutamaksi päiväksi sinne, missä oli kaunista. On jännää, miten sama vapauden tunne on jälleen läsnä, vaikka olemme yöpynet vasta ensimmäisen yön asuntoautossamme. Se onnen tunne, kun mitään ei tarvitse suunnitella ja voi vaan elää hetkessä.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme tulee kohta: Fuchshof Dingelsdorfissa, ihana paikka, jossa yhdistyvät maatilan myymälä ja viinitaverna. Ympärillä näkyvät laajat pellot, joilla perheyritys viljelee hedelmiä. Hankimme tuoreita bodenseeläisiä omenoita ja päärynöitä, lisäksi ostoskoriimme tarttuu marmeladia, juustoa, makkaraa, rypälemehua sekä Mirabelle-luumuista itsetehtyä brandya. Ja ison pussillisen seele-leipiä. Herkullisia spelttijauhoista leivottuja, kuminalla ja suolalla maustettuja seelejä (saksankielinen sana Seele tarkoittaa sielua) leivottiin aikaisemmin vain pyhäinmiesten päivänä. Asuntoautomatkailun etuna on myös se, että minne tahansa paikkaan, jossa viihtyy, voi vaan pysähtyä ja järjestää piknikin, sillä jääkaappihan reissaa koko ajan mukana. Mutta nyt on aika jatkaa matkaa. ”Mennään järven yli”, vaimoni sanoo.
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme tulee kohta: Fuchshof Dingelsdorfissa, ihana paikka, jossa yhdistyvät maatilan myymälä ja viinitaverna. Ympärillä näkyvät laajat pellot, joilla perheyritys viljelee hedelmiä. Hankimme tuoreita bodenseeläisiä omenoita ja päärynöitä, lisäksi ostoskoriimme tarttuu marmeladia, juustoa, makkaraa, rypälemehua sekä Mirabelle-luumuista itsetehtyä brandya. Ja ison pussillisen seele-leipiä. Herkullisia spelttijauhoista leivottuja, kuminalla ja suolalla maustettuja seelejä (saksankielinen sana Seele tarkoittaa sielua) leivottiin aikaisemmin vain pyhäinmiesten päivänä. Asuntoautomatkailun etuna on myös se, että minne tahansa paikkaan, jossa viihtyy, voi vaan pysähtyä ja järjestää piknikin, sillä jääkaappihan reissaa koko ajan mukana. Mutta nyt on aika jatkaa matkaa. ”Mennään järven yli”, vaimoni sanoo. Autolautta Konstanzin ja Meersburgin välillä toimii vuoden ympäri, eikä meidän tarvitse odottaa seuraavaa lauttavuoroa kauan. Lautalla tuuli puhaltaa kasvoihimme, vesi vaahtoaa lautan keulassa. Näkymä on kirkas, ja vesi säteilee täyteläisen sinisenä. Ja sitten näemmekin jo pohjoisrannalla auringossa kylpevät viinivuoret. Bodensee on ymmärrettävistä syistä maanviljelyaluetta, ja alueen viininvalmistajilla on hyvä maine.
Pienen Meersburgin kaupungin kuuluisin ihailija oli kirjailijatar Annette von Droste-Hülshoff, joka on tehnyt runoja, balladeja sekä kirjallisuuden historiaan päässeen novellin ”Die Judenbuche”. Syyskuun lopulla vuonna 1841 kirjailijatar lähti ensimmäisen kerran Meersburgiin, jossa hänen siskonsa Jenny asui yhdessä miehensä vapaaherra Joseph von Laßbergin kanssa vanhassa linnassa – ja ihastui paikkaan heti. Bodenseestä idyllisine maisemineen, kapeine kujineen ja somine taloineen tuli kirjailijattarelle kuin toinen kotimaa. Siellä hän tunsi olonsa vapaaksi. Kaupunki on avoimesti ylpeä kirjailijattaren kaupungille osoittamasta ihastuksesta. Kaupungissa järjestetään Droste-kävelykierroksia, kerran vuodessa pidetään Droste-kirjallisuuspäivät, ja vanhassa linnassa voi käydä niissä huoneissa, joissa kirjailijatar asui ja työskenteli kaupungissa ollessaan. Meersburgin yläkaupungin yllä on myös Fürstenhäusle. Droste osti huutokaupasta vuonna 1843 nukkekotimaisen talon, jonka rakennutti Konstanzin ruhtinaspiispa Jakob Fugger. Droste maksoi toisen kirjansa palkkioksi saamistaan rahoista 400 taaleria asunnostaan, aarteestaan, jota hän nimitti mäyränkoloksi. Nykyään talo on museo, joka tekee Biedermeier-aikakauden eläväksi. Seinillä roikkuu upeita piirustuksia, siluettikuvia ja maalauksia. Siellä on myös vanha kirjoituspöytä ja taffelipiano. Puutarhassa kasvaa yhä viiniköynnöksiä, aivan kuten ennen vanhaan, kun kirjailijatar hankki talon. Me istahdamme talon edessä olevalle penkille, ja katselemme kaupungin katuja, järveä ja lumen peittämiä vuorenhuippuja Alpeilla. ”Näkymä on melkeinpä liian kaunis”, kirjoitti Droste ystävättärelleen Elise Rüdigerille kuvaillessaan paikkaa.
pieni kyltti opastaa tien Aufrichtin viinitilalle. Tie kulkee kapeita peltoteitä pitkin järven rantaa kohti. Carado-merkkinen asuntoautomme on kapeampi ja kääntyy paremmin kuin suuret asuntoautot, joten pääsemme kulkemaan tiellä ongelmitta. Pian näemme jälleen tyynen järven automme suuresta etuikkunasta. Viinitarhalla on kauniita puurakennuksia, ja viininviljelijä Manfred Aufricht ottaa meidät heti mukaansa viininmaisteluun. ”Bodenseeläiset viinit ovat hyvin erityisiä”, hän kertoo. ”Se johtuu täällä olevasta erityisestä ilmastosta: päivisin on lämmintä ja aurinko paistaa pitkään, öisin järvi tuo viileyttä.” Näin viinirypäleet pääsevät kehittämään aromeitaan hitaasti. ”Viineistämme tulee hyvin omintakeisia ja erilaisia”, viinitarhuri kertoo. ”Täällä jokainen viini maistuu täysin omanlaiseltaan.” Hänen viinitarhallaan valikoima on laaja: valkoisista ja punaisista Burgunder-lajikkeista aina Grüner Veltliner -lajikkeisiin. Tarjolla on myös harvinaisia lajikkeita, kuten Auxerrois ja Frühburgunder. Valikoimaan kuuluu jopa portviiniä. Manfred Aufricht lahjoittaa yhden punaviinipullon, Mockenissa kasvaneen Spätburgunder-lajikkeen viinin, jossa on voimakkaat aromit ja joka muistuttaa arvostettua ranskalaista viiniä. Vuonna 2016 viinitila sijoittui ensimmäiselle sijalle Saksan punaviinikilpailussa. Nautimme lasilliset toisen kerroksen terassilla. Aufrichtien viinipellot yltävät melkein 500 metriä alas rannalle saakka. ”Kesällä asiakkaamme uivat täällä mielellään”, viinitarhuri kertoo. Hänellä on vielä yksi salainen vinkki meille: Lähellä viinitarhaa, sen yläpuolella, on hyvä paikka asuntoautolle. Vanhalla tislaamolla Stettenissä voi viettää yön. Sieltä saa myös herkullisia flammkucheneita, eli liekkikakkuja, švaabilaiseen tapaan valmistettuina.
Kotoisasta ravintolasta on vain muutama askel parkkipaikalle ja asuntoautolle. Kohta näemme öisen tähtitaivaan sivuikkunan läpi poikittain ajoneuvoon rakennetusta sängystämme. Seuraavana päivänä meillä on vielä kaksi tavoitetta: paalurakennusmuseo Unteruhldingenissa, joka on reilut viisi kilometriä Meersburgista länteen, sekä Friedrichshafen, joka on idän suuntaan puolivälissä matkalla kohtia Lindauta. Jälleenrakennettu paalurakennuskylä veden päällä kertoo siitä, miten kivikauden ihmiset 6 000 vuotta sitten rakensivat, metsästivät ja elivät. Friedrichshafenissa voi sukeltaa saksalaisen tekniikan historiaan: Entisellä satamaratapihalla, joka on rakennettu eleganttiin Bauhaus-tyyliin, on Zeppelin-museo, jossa voi tutustua Ferdinand Adolf Heinrich August von Zeppeliniin, tunnetuimpaan ilmamatkailun pioneeriin. Talon huippukohta on alkuperäisen mallin mukaan rakennettu LZ 129 Hindenburg. Kuuluisa ilmalaiva on rakennettu tarkasti yksityiskohtia kunnioittaen. Ilmalaivan sisään pääsee kapeita maihinnousuportaita pitkin, ja sisällä voi ihastella pelkistetyn modernisti sisustettuja kirjoitus- ja lukuhuoneita, joissa Atlantin ylittäjät viettivät aikaansa.
Lindaun leirintäalueelle pääsemme myöhään iltapäivällä – ja meillä on onnea matkassa. Aivan järven rannalla on vielä paikka vapaana. Me pysäköimme asuntoautomme, pystytämme aurinkomarkiisin ja haemme pienen pöydän ajoneuvon takaosan tavaratilasta. Tänne voisi kiinnittää myös pyörätelineen, sitten meillä olisi pyörät aina mukanamme. Mutta nyt emme enää halua liikkua. Avaamme Aufrichtien Pinot Gris -viinin ja leikkaamme siivut juustoa. Mahtavat puut, jotka ovat täynnä misteliä, huojuvat tuulessa takanamme, järvellä on sup-lautailijoita, ja heidän takanaan näkyy Lindaun saari. Kohta aurinko laskee ja värjää taivaan violetiksi.
Me istumme ulkosalla, katsomme järveä ja olemme varmoja: Tänne palaamme pian uudelleen. Ja varmasti asuntoautolla.
Ich bin ein Tooltip.