Matkustajien määrä:
2 aikuista ja 1 pikkulapsi (Anni, Thommy ja Rosie)
Ajoneuvo:
Carado T448
Ajankohta:
29 päivää loka-marraskuussa 2021
Ajetut kilometrit:
5.726 km
Matkan alkupiste:
Leutkirch im Allgäu (Etelä-Saksa)
Välietapit:
Barcelona, Montserratin luostari, Ebrodelta, Peñíscola, Albarracín, Toledo, Córdoba, Sevilla, Bardenas Reales
Määränpää:
Sevilla (Espanja)
Kun ajattelemme maapallon eri maita, meillä on usein päässämme kasa ennakkokäsityksiä ja mielikuvia. Oma kuvamme Espanjasta oli melko kliseinen, kun mietimme sitä nyt jälkikäteen. Jos olisimme ajatelleet Espanjaa vielä muutama kuukausi sitten, mieliimme olisi oitis piirtynyt se tyypillinen kuva auringosta, hiekasta ja merestä. Loputtomat rantatiet, valtavat palmut, hyvin hoidetut rantapromenadit ja sangria-ämpärit eivät olisi myöskään jääneet puuttumaan.
Espanjalla on kuitenkin paljon muutakin tarjottavaa. Nämä kliseet eivät todellakaan tee maalle oikeutta. Pidimme erityisen paljon Espanjan sisäosista: jättimäisistä kanjonimaisemista, keskiaikaisista kylistä ja korkealle kohoavista kallioseinistä, jotka ulottuvat useita satoja kilometrejä maan halki. Olemme edelleen hämmästyneitä siitä luonnon ja maisemien monipuolisuudesta, jota saimme siellä ihailla.
Itse asiassa olemme tunteneet samoin monissa muissakin maissa. Spontaanius on taikasanamme: kliseisestä ennakkoluulosta tai kuvitelmasta, millaisia paikat voisivat olla, syntyy uskomattoman upeita vaikutelmia, joita emme toivottavasti koskaan unohda. Ja juuri sitä me rakastamme niin paljon matkustamisessa: kun oman henkilökohtaisen karttamme tummista pisteistä tulee eloisia, värikkäitä kuvia – pakattuna täyteen kokemuksia, joista toivottavasti voimme kertoa lastenlapsillemme jossain vaiheessa.
Yksi asia on joka tapauksessa varma: Espanja on asunut sydämissämme tästä matkasta lähtien. Ehkä siksi, että uppouduimme maahan niin perusteellisesti. Tai siksi, että Espanja on vain niin mahtava. Tai ehkä se johtui myös auringosta, joka kutitti meidät hellästi hereille joka päivä Carado T448:n vuoteen yläpuolella olevasta ikkunasta.
Oli se sitten mikä tahansa: Espanja saa meiltä täydet pisteet matkakohteena!
Ja tässäpä tulee meidän Espanjan-matkamme Top 5 -lista:
Jos etsit puhdasta luontoa, olet tullut oikeaan paikkaan. Noin 320 neliökilometrin pinta-alallaan Ebron suisto on Katalonian suurin kosteikko ja koko Välimeren toiseksi suurin Egyptin Niilin suiston jälkeen. Hedelmien, vihannesten ja riisin viljelyn lisäksi joen matalissa ja ravinnepitoisissa haaroissa elää noin 400 eri lintulajia. Monet dyynit ja hiekkasärkät täydentävät tämän luonnonparatiisin.
Tasangon kapeat tiet antavat tunteen, kuin kulkisi täysin vieraalla maalla. Patikointi, pyöräily ja lepo ovat tietysti sallittuja vain siihen osoitetuilla reiteillä ja paikoilla. Kahtena peräkkäisenä päivänä pysäköimme T448:n aivan rannan ääreen koko päivän ajaksi ja pääsimme näin hyppäämään matkailuautosta melkein suoraan mereen. Varsinkin Rosie piti kovasti suuresta hiekkalaatikostaan, sekä "uima-altaasta" ovemme edessä.
Upea Peñíscolan kaupunki on äänestetty yhdeksi Espanjan kauneimmista kylistä - ja oikeutetusti! Se tunnetaan "kaupunkina meressä" ja lumoaa vierailijansa ensi silmäyksellä. Myös "Game of Thrones" -sarjan luojat huomasivat tämän. Mahtava temppelilinna ja kuuluisat valkoiset talot kohoavat korkealla ulostyöntyvällä kallionkielekkeellä. Kristallinkirkas vesi ympäröi kuvauksellisesti muurien ympäröimää kaupunkia, joka muistuttaa joitakin Kreikan saaria, kuten Santorinia ja Mykonosta.
Peñíscolan juuret ulottuvat vuoteen 1000 eKr. Kaupungin historiallinen ydin on ainutlaatuinen: puoliksi päällystetyt kadut johtavat vaikuttavalle, kukkulan korkeimmalla kohdalla sijaitsevalle linnalle, ja lähistöllä on lukuisia käsityö- ja muotiliikkeitä, matkamuistomyymälöitä sekä pieniä baareja ja ravintoloita, joissa on terassi ja upeat näkymät Välimerelle. Peñíscola – todellinen kohokohta.
Paikka, joka on todennäköisesti aika harvinainen kohde matkareitillä, mutta joka meidän mielestämme pitäisi sinne ehdottomasti lisätä. Kerrassaan lumoava keskiaikainen kylä. Näimme siitä sattumalta kuvan Instagramissa ja niinpä meidän piti vain saada nähdä tämä helmi omin silmin. Ja toden totta: näyttää siltä, kuin aika olisi pysähtynyt tässä Teruelin alueella sijaitsevassa kylässä.
Mutkaisia, kapeita katuja ja valtava kaupunginmuuri, joka ulottuu koko vuorenharjanteen yli. Puusta, savesta ja kivestä tehtyjä taloja, jotka antavat kaupungille sen erehtymättömän tunnelman punertavalla ulkoasullaan. Albarracín on syystäkin ollut osa Espanjan historiallista perintöä vuodesta 1961 lähtien. Olemme harvoin nähneet näin valokuvauksellista paikkaa kuin tämä kylä. Se varmaan selittää myös muistikortillamme olevat tuhat valokuvaa...
Kun oli käynyt selväksi, että ajaisimme Espanjan halki, Thommya ei voinut enää pidätellä mikään. Maan entinen pääkaupunki oli jo kauan kiehtonut häntä. Espanjassa tuskin on toista suurta kaupunkia, jonka näkeminen olisi valloittanut meidät samalla tavalla. Parahiksi juuri ennen auringonlaskua pysäköimme matkailuautomme yhdelle "Mirador del Vallen" monista lahdista ja katselimme sieltä, kuinka aurinko katosi minuutti minuutilta talojen taakse ja muutti taivaan monenkirjavaksi värileikiksi.
Jos tahdot meidän tapaamme tehdä vain pysähdyksen Toledossa, voimme lämpimästi suositella tätä näköalapaikkaa. Siellä ei ole upeaa ainoastaan iltatunnelma, vaan myös laaja panoraamanäkymä Toledoon ja mahtavalle Tajo-joelle, joka ympäröi puolta kaupunkia käärmemäisesti, on niin ikään henkeäsalpaava. Toledo liittyy Espanjan historiaan kenties läheisemmin kuin yksikään muu paikka maassa. Katedraalit, portaalit ja kokonaiset keskiaikaiset kadut muodostavat kaupungin historiallisen keskustan. Ei siis ihme, että Unesco julisti Toledon vaikuttavan vanhankaupungin maailmanperintökohteeksi vuonna 1986.
Kotimatkalla löysimme tämän kauniin paikan aivan vahingossa. Thommy ajoi myöhäiseen iltaan saakka pimeässä vailla tarkkaa suuntaa. Vasta seuraavana aamuna tajusimme, että Bardenas Realesin puoliaavikko ulottuu alle kolmenkymmenen kilometrin päähän meistä. Emme halunneet missään nimessä jäädä paitsi sen näkemisestä.
On vaikea pukea sanoiksi, mitä luontoäiti on luonut tänne Espanjan Navarran alueen kaakkoisosaan. Ajan myötä vesi, tuuli ja ilma ovat muodostaneet tänne todella outoja torneja ja muodostelmia savesta, kivestä, kalkkikivestä ja monista muista sedimenteistä. Tunnetuin muodostelmista on monoliitti "Castil de Tierra". Tämä villi luonnonmaisema kuuluu Unescon biosfäärialueisiin ja sopii erinomaisesti patikointiin, pyöräilyyn ja ihan vain ihmettelyyn.
Kilometri kilometriltä lähestymme talvea. Poistumme maksuttomalta maantieltä Ranskassa ja käännymme Saksan hektiselle autobahnille. Täällä sitä taas ollaan. Kokonaisen kuukauden kestänyt seikkailumme on taas ohi. Kukapa olisi uskonut, että 29 päivää voi vilistä ohi niin nopeasti? Olimme vaihtaneet asuntomme liikkuvaan matkakotiin kokonaiseksi neljäksi viikoksi.
Emme vie mukanamme kotiin vain tavaroitamme, kuten kauniita posliiniastioita portugalilaisesta keramiikkamyymälästä ja upeita matkakuvia perheemme valokuva-albumiin, vaan myös erittäin tärkeän oivalluksen: Euroopassa on valtavan paljon uskomattomia aarteita, joista meillä ei välttämättä ole hajuakaan. Joskus täytyy vain antaa itsensä ajautua löytääkseen ne maailman kauneimmat paikat.
Ich bin ein Tooltip.