Ystävä kysyi minulta juuri ennen kolmen viikon matkamme alkua. Minun piti miettiä hetki, miksi valitsimme Iso-Britannian pohjoisimman alueen, ja keksin monia syitä.

Ylä-Itävallasta suuntasimme kohti Leutkirchiä, jossa noudimme matkakumppanimme, Carado T459:n, teimme pysähdyksen Malansissa, Sveitsissä, ennen Calais'ta. Sieltä otimme lautalla Doveriin, ja matkamme jatkui Cambridgen (mikä kaunis paikka opiskeluun) ja Durhamin (seuraten Harry Potterin jalanjälkiä) kautta kohti Edinburghia. Matka Skotlantiin kesti neljä päivää. Sieltä suuntasimme Invernessiin, josta aloitimme matkamme keskipisteen: kaksitoista päivää pitkin North Coast 500:ta, eli NC500:ta, nähdäksemme maan parhaimmillaan. Sen jälkeen suuntasimme takaisin Glasgow'hun, Doveriin, Calais'hin ja lopulta Pariisiin, jossa tutustuimme kaupunkiin ensimmäistä (!) kertaa. Kahden päivän oleskelun jälkeen suuntasimme suoraan takaisin Leutkirchiin, palauttaen "oman" asuntoautomme vastahakoisesti. Yhteensä olimme tien päällä 21 päivää, mikä oli täydellinen kesto tälle reitille.

Valitsimme Carado T459:n, puoli-integroidun matkailuauton, joka tuntui kodilta heti alusta alkaen. Moderni ja tyylikäs suunnittelu yhdistettynä toimivuuteen – neljälle perheenjäsenellemme se oli täydellinen matkakumppani. Kompaktista 739 cm pituudestaan huolimatta se oli todellinen säilytystilan ihme. Tilavassa takatallissa ja harkiten sijoitetuissa kaapeissa oli enemmän kuin tarpeeksi tilaa nelihenkisen perheen matkatavaroille. Erityisen nerokkaaksi koimme suuren ja viihtyisän oleskelualueen, joka muuttui muutamalla yksinkertaisella liikkeellä tilavaksi olohuone-ruokailutilaksi. Takapenkit saattoivat muuttua helposti kahdeksi penkiksi, kuljettajan istuimet saattoivat kääntyä ympäri, ja keskellä oli korkeus- ja sivusuunnassa säädettävä pöytä, joka saattoi taittua ylös tai olla avoinna.

Absoluuttinen huippukohta oli kylpyhuone suihkulla, välttämätön mukavuus, jotta emme olisi riippuvaisia leirintäalueen tiloista. Tämän ominaisuuden ansiosta meillä oli mahdollisuus olla irrottautuneina verkosta jopa kolme päivää ja olla itsenäisiä (Huomautus: Skotlannissa et voi vain pysäköidä missä tahansa, mutta siellä on monia upeita paikkoja, joissa yöpyminen on sallittua).

Tunsimme olomme mukavaksi myös kahdessa parivuoteessa. Toisen niistä oli alas taittuva vuode, joka voitiin nostaa kattoon päivällä. Toinen oli erillisessä makuuhuoneessa. Tämä oli erityisen kätevää meille, koska nuorin perheenjäsenemme nukahti yleensä aikaisemmin, kun pelasimme 11-vuotiaan tyttäremme kanssa pelejä myöhään yöllä. Pidimme myös keittiöstä ja sen järjestelystä. Kaikki oli ulottuvilla – ihanaa! Suuri jääkaappi pakastelokerolla on mainitsemisen arvoinen erityisesti pohjoisessa, missä supermarketit ovat harvassa, ja meidän piti ostaa ruokaa suurissa erissä.

Pohjoisrannikon 500, tai "NC500", on 800 kilometriä pitkä reitti Skotlannin pohjoisosassa, kaukana massaturismista ja uskomattoman monipuolinen. Yhdistelmä ylänköjä ja merta oli meille täydellinen. Ajaminen paikasta toiseen oli joka kerta korostunut hetki, koska maisemat ovat yksinkertaisesti henkeäsalpaavan kauniita ja niin vaihtelevia.

"Matka on määränpää – ei missään lomalla aiemmin ole tämä sanonta tuntunut minusta näin vahvalta."

 

On erityisen huomionarvoista, että matkustimme tällä matkalla niin monia kilometrejä (yhteensä yli 6 000) emmekä käyttäneet lentokonetta. Tämä mahdollisti meille tajuta, kuinka kaukana todellisuudessa olimme kotoa. Oli jännittävää meille kaikille havaita, miten kasvillisuus ja maisema muuttuivat vähitellen, kun ajoimme pohjoisemmaksi. Tämä matka sai meidät tuntemaan sanonnan 'Matka on määränpää' tavalla, jota mikään aiempi lomamme ei ole tehnyt.

Ei pelkästään Skotlanti ollut vaikuttava, vaan myös monet unohtumattomat hetket, jotka koimme matkalla sinne ja takaisin.

Käytimme 'park4night' -sovellusta (lähes) kaikkien yöpymispaikkojemme etsimiseen, ja se osoittautui erittäin järjestäytyneeksi ja hyödylliseksi. Yövyimme lähes yksinomaan leirintäalueilla tai crofter-saarten alueilla ja maksoimme majoituksistamme. Lisäksi teimme parhaamme ostaa tuotteita paikallisilta tuottajilta antaaksemme jotain takaisin maalle. Skotlanti tarjoaa hyvin hoidetut tiet, pysäköintialueet ja jätehuoltopalvelut, ja useimpiin nähtävyyksiin on vapaa pääsy.

Saavuimme myöhään illalla Calais'n satamaan ja onnistuimme löytämään yöpymispaikan aivan satama-alueen pysäköintialueelta, kuten vuonna 2019. Tällä kertaa teimme varauksen verkossa (noin tunti ennen saapumistamme) Direct Ferriesin kautta. Olisi kuitenkin ollut mahdollista ostaa liput myös paikan päällä. Seuraavana aamuna lähdimme kohti Doveria juuri ennen kello 10 aamulla. Calais'n ympärillä oleva rannikkomaisema on erittäin kuvauksellinen, ja Doverin kalkkikalliot ovat näkemisen arvoiset. Suosittelen ehdottomasti lautalla matkustamista (päivänvalossa!). Tällä kertaa meillä oli erityisen hyviä kokemuksia Irish Ferriesin kanssa. Iso leikkipaikka ja melko hyvät näkymät kannella tekivät siitä miellyttävämmän vaihtoehdon kuin P&O.

Saavuttuamme Doveriin suuntasimme heti kohti Skotlantia. Pienen kiertoreitin kautta Cambridgen suuntaan (haluaisin tutustua paremmin joku päivä), lopulta pääsimme Cromwelliin. Muuten, Englannin leirintäalueet olivat melko täynnä. Hieman vaivannäön jälkeen löysimme viimein yöpaikan Milestone Caravan Parkista. Ei aivan halpa, mutta erittäin hyvin hoidettu!

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme pohjoiseen kohti määränpäätämme Bamburghia, ensimmäistä rantapysähdystämme. Lapset tuskin malttoivat odottaa. Keskipäivällä teimme pysähdyksen Durhamissa tutkiaksemme kaunista vanhaa kaupunkia ja katedraalia (sisäänpääsymaksu: £5). Täällä kuvattiin kohtauksia Harry Potter -elokuvista (Viisasten kivi, Salaisuuksien kammio ja Azkabanin vanki). Kirkko ja käytävät olivat erittäin vaikuttavia ja ehdottomasti vierailun arvoisia. Pieni vinkki: Älä navigoi suoraan katedraaliin; tuntui kuin ajaisimme kävelykadulla. Lopulta löysimme runsaasti pysäköintitilaa Durhamin yliopiston edestä (Elvet Riverside I).

Alnwick Castle, toinen kohde Harry Potter -faneille, oli myös reittimme varrella, mutta päätimme jättää sen väliin, koska pienin halusi todella päästä meren ääreen.

Noin kello 17 saavuimme Budle Farm Campsiteen – yksinkertainen pelto, mutta upealla sijainnilla aivan meren rannalla. Iltaan asti vietimme aikaa valtavalla hiekkarannalla, jossa kävelimme pitkän ajomatkan jälkeen, kokeilimme dronea, kaivoimme hiekkaan ja tietenkin keräsimme simpukoita.

Seuraavana päivänä jatkoimme rannikkotietä Wickistä, John O'Groatsista ja Thursoon Durnessiin. Emme kokeneet luoteista erityisen merkittävänä. Vasta lyhyt ennen Bettyhillia maisema muuttuu dramaattiseksi, ja jokainen kilometri on ilo.

"Kun luulet, ettei maisema voi enää kauniimmaksi muuttua, näkymä seuraavan mutkan jälkeen vie jälleen sanattomaksi – juuri niin koimme tienpätkämme."

 

Jos kulkisimme reitin uudelleen, valitsisimme todennäköisesti reitin Altnaharran kautta Tongueen sisämaan kautta. Durnessin ympäristö on ihastuttavan kaunis! Koska kuitenkin oli hieman kylmempää, erittäin tuulista ja pilvistä, vietimme vain yhden yön asuntoautopaikalla (H796+64C, Durness, Lairg IV27) aivan rannan tuntumassa. Naapurissa oleva leirintäalue, Sango Sands Oasis, on maalauksellinen ja varmasti paikka viipyä pidempään hyvällä säällä. Matkalla teimme lyhyen pysähdyksen Balnakeil Beachilla. Se on myös fantastinen paikka yöpyä!

Vain kolmen vartin kuvauksellisen ajomatkan jälkeen saavuimme paikkaan, joka luultavasti jää ikuisesti mieleemme. Taaksepäin katsottuna tämä oli matkamme ehdoton huipennus – upotettuna lempeisiin dyynialueisiin, karujen kallioiden ympäröimänä lampaiden ja hevosniittyjen keskellä: Oldshoremore Beach. Täällä vietimme kaksi yötä vastikään perustetulla leirintäalueella (5 puntaa) henkeäsalpaavien näkymien äärellä. Oli raskasta irrottautua tästä paikasta (mutta palaamme ehdottomasti).

Varasin seuraavan leirintäalueen muutama päivä etukäteen, nimenomaan viideksi yöksi. Aivan kuten ensimmäisellä tienpäällä Etelä-Englannissa, tajusimme, että lasten kannalta on erityisen tärkeää saapua jonnekin ja viipyä pidempään. Tietämättä, kuinka kaunis Achmelvich Bay on, varasin paikan Shore Caravan Sitesta aivan rannan tuntumasta hetken mielijohteesta. Se on yksinkertainen, ihanteellisella paikalla sijaitseva, perheen omistama leirintäalue, jossa on pieni kauppa ja keittiö. Vinkki: Kokeile ranskalaisia ja juustoa 😊

"Onko tienpäällä saapumisen tunnetta? EHDOTTOMASTI!"

 

Se oli ihanaa rentoutumisen aikaa – myös meille aikuisille. Meillä oli vihdoin aikaa lukea, pelasimme boulesia rannalla joka päivä, kiipesimme ympäröivillä kallioilla, valmistimme helmirannekkeita ja näimme jopa delfiinejä. Ja menin mereen – märkäpuvussa, mutta menin.

Kirkkaan turkoosi meri, valkoinen, Karibian hiekkarannan kaltainen hiekka ja karut kalliot ympärillä. Maisema oli yksinkertaisesti uskomattoman kaunis. Usein istuin vain siellä ja tuijotin merta tuntikausia. Paikka, jossa voisi helposti viipyä kuusi päivää ja enemmänkin.

Hiekkadyynien yli Isle of Skyen ja Outer Hebridesin suuntaan avautuvalta Sands Caravan and Camping Parkilta olisimme mielellämme viipyneet enemmän kuin vain yhden yön. Valtava leikkipaikka, hiekkadyynit, kaunis pitkä ranta ja mukava ravintola, jossa tarjoiltiin melko hyvää kasvisversiota haggisista, täyttivät kaikki toiveet. Vaikka täällä olikin enemmän matkailua, tilaa oli silti runsaasti.

Toiseksi viimeisenä päivänä Skotlannissa ajoimme Invernessin kautta Loch Nessin ohi kohti Glenfinnan Viaductia (Harry Potter -fanit tietävät, mistä on kyse). Johtopäätös: Reitti Invernessiin ja siten NC500:n viimeinen osuus oli todella maalauksellinen. Loch Ness voidaan kuitenkin jättää väliin. Uskomattoman turistinen, ei yhtään vapaata pysäköintipaikkaa eikä erityisen erikoinen millään tavalla. Myös alue Glenfinnan Viaductin ympärillä oli tungosta (mikä ei ollut meille tuttua pohjoisesta). Emme siis viipyneet siellä kauan, vaan nautimme sen sijaan alueesta lähellä Loch Eiltiä ennen siirtymistämme kohti Glencoe'ta, missä odottamattomasti saimme upean päätöksen matkallemme.

"Loch Ness ja Glenfinnan Viaduct – voit tehdä sen, mutta sinun ei tarvitse."

 

Glencoessa löysimme pysäköintialueen (Loch Achtriochtan Car Park), joka sai meidät sanattomiksi. Ympäröitynä vuorilla, vesiputouksilla, järvellä, puroilla ja lukuisilla lampailla. Aivan upea!

Paluumatkalle suunnittelimme kaksi lisäyötä Pariisissa, koska kukaan meistä ei ollut käynyt siellä aiemmin. Voin suositella Camping Sandaya Paris Maisons-Laffitte - leirintäalueen yhteys kaupungin keskustaan on hyvä, ja leirintäalue sijaitsee kauniisti Seinen varrella. Pariisi lumosi minut täysin, mutta se on toinen tarina 😊

21 päivän tien päällä olon jälkeen ei ollut helppoa palauttaa asuntoautoamme, Carado T459. Meillä on niin monia kauniita muistoja näiltä kolmelta viikolta.

Se ei varmasti ole viimeinen asuntoautolomamme – päinvastoin, emme voi kuvitella parempaa tapaa lomailla. Unelmoimme jo seuraavasta matkastamme: Etelä-Ranska ja Ranskan Atlantin rannikko houkuttelevat meitä kovasti. Palaamme varmasti vielä Skotlantiin jonain päivänä. Haluaisimme nähdä Skye-saaren ja Hebridit, ja Oldshoremore Beach ja Achmelvich Bay ovat varmasti jälleen matkasuunnitelmassamme. Odotan jo innolla sitä!